Vapun kaun(h)eimmat viihdepläjäykset - TOP 5

top 5 kauheimmat sisällöt

Listallemme kerätyt taideteokset ovat laadullaan keränneet ansaittua, joskin kyseenalaista mainetta. Onko nämä tehty vakavissaan? Ehkä. Voiko näistä nauttia? Aivan taatusti, jos ei muuta, niin parin simatilkan siivittämänä.  Saako näille nauraa? Ehdottomasti – sillä huumoria se on tahatonkin huumori.

Varoitus! Hyvä maku on tästä eteenpäin täysin tuntematon käsite. Jatkat omalla vastuullasi.

 

#5 Pontikankeittäjät vauhdissa Appalakkien vuoristossa: TROKARIT

Kuva: Discovery+
 

Realityjä ei ehkä ole aina ajateltukaan otettavaksi ihan vakavasti, mutta jonkinlaista uskottavuutta ja kosketuspintaa vallitsevaan todellisuuteen sentään useimmiten haetaan. Sitten meillä on ”Trokarit” (Moonshiners), jossa lauma sekopäisiä punaniskoja touhuaa vuoristometsissä keittäen laittomia korpikuusen kyyneleitä. Välillä pannnut räjähtävät, viina menee pilalle, joskus tulee murheita lain kanssa tai ostajat tekevät ohareita. Kunnon herooisen eepoksen perinteitä noudattaen surullisen hahmon sankarimme eivät anna periksi vaan yrittävät aina uudestaan. Älä ota liian tosissaan – äläkä missään nimessä ainakaan kokeile tätä kotona!

Mistä: Kaapeliverkossa Discovery tai Kutonen, suoratoistona Discovery+. Traileri.

 

#4   Miekka ja magia kuudenteen potenssiin: CONAN BARBAARI

Kuva: Renato Casaro - impawards.com


Tuskin arvasi Robert E Howard raapustellessaan 30-luvulla henkensä pitimiksi fantasiatarinoita pulp-lehtiin mitä tuli luoneeksi. Kimmerialainen lihaksikas urhomme on kohta satavuotias mutta pullistelee entiseen malliin. Raatimme suosittelee perehtymään vuoden 1982 taide-elokuvaan ”Conan The Barbarian”, jonka pääosassa kunnostautui Mr Olympia, itse Arnold Schwartzenegger, autenttisella itävaltalaisella aksentillaan.

On vaikea sanoa, onko leffan parasta antia juonen ”hienovireisyys”, sankarin pullistelu, puvustuksen camp/SM-henki, magian uskottavuus vai erikoistehosteiden huima laatu – mutta kokonaisuus on vaikuttava spektaakkeli. Jos me keski-ikään ehtineet tunnumme joskus oudoilta, muista että tämä oli ihan vakavasti otettava kassamagneetti meidän nuoruudessamme.

Mistä: Disney+, Apple TV, Youtube

 

#3 Ysäriaction pahasti väärällä kurssilla: SPEED 2, CRUISE CONTROL

Kuva: Elokuvajuliste 1997
 

Action-leffojen on tarkoitus viihdyttää, eikä kukaan odotakaan poseerausta, pullistelua, nasevia onelinereitä ja hyviä tehosteita enempää – mutta näiden on syytä olla olla kunnossa.

Alkuperäinen Speed – kuoleman kyydissä (1994) osui lajityyppiin oikein hyvin, tuoden uusiakin koukkuja mukaan. Amokkia ajava  räjähdebussi jonka nopeus ei saa pudota alle 50 mph olikin ansaitusti kassamagneetti ja sai ihan asialliset arvostelut.

Hollywoodin perinteiseen tapaa kakkososa pitääkin sitten sössiä huolella. Nelinkertainen budjetti, sama ohjaaja (Jan de Bont) ja naispäähenkilö (Sandra Bullock), luulisi että SPEED 2 on vähintään yhtä hyvä kuin ykkösosa.
Mitä vielä. Vähä-älyinen juoni jossa se sarjan ainoa uusi koukku hukataan heti kättelyssä, täysin kökkö dialogi, lähinnä sketsihahmoksi kelpaava pääpahis, kelvoton kuvaus ja yleinen täydellisen hukassa olemisen vire perustelevat leffan saamien IMDB-arvostelujen keskiarvon 3,7. Ehkä tätä voi tarpeeksi väsyneenä nauraakin.

Mistä: Suoratoistona Disney+, ehkä Youtubesta löytyvä trailerikin riittää

 

#2 Toveri supersankari: GUARDIANS

Kuva: New Trailer Buzz, Youtube
 

Guardians eli Zashchitniki oli Venäjän vastaus Hollywoodille. 2017 ensi-iltansa saaneen elokuvan juoni lainaakin sieltä reippaasti suunnilleen kaikki lajityypin kliseet, katsoessa saattaa saada varsin vahvoja välähdyksiä Avengerseista tai X-Meneistä.

Tarinan mukaan kylmän sodan aikana kehitetyt Neuvostoliiton omat supersankarit, kukin eri tasavallasta, kasataan vielä kerran yhteen taistelemaan uutta uhkaa eli hullun tiedemiehen (sic!) hirveitä tappajarobotteja vastaan. Ryhmän superkyvyt ovat niitä perinteisiä (telekinesiaa, supernopeutta, näkymättömyyttä jne.) mutta ehdoton ykköshahmo on isolla konekiväärillä varustettu puolikarhu Arsus, jonka karjunnan ja maneerien symboliikkaa ei tarvitse kovin pitkään kelailla. Terveisiä vaan, Vladimir!

Juonenkin pöljyyden voisi antaa anteeksi mutta voi varjele näitä tehosteita. CGI-laskenta lienee tehty lahjoituksena saadulla ikivanhalla kalustolla, tai joku on vetänyt tehostebudjettia välistä  omiin taskuihinsa. Hirveä ei ole riittävä ilmaisu tälle tavaralle, tulos on niin kaameaa että se on jo kaunista.

Mistä: Suoratoistotarjoajat pettävät toiveet, mutta Youtubesta löytyy englanninkielisen trailerin lisäksi koko taideteos alkukielisenä (automaattisesti luodut suomisubit ovat ohjelmanumero sinällään) mutta myös hindiksi selostettuna koosteena.

 

#1 B-filmien mestariluokka: FASTER PUSSYCAT…..KILL KILL!

Kuva: Wikipedia, alkuperäinen elokuvajuliste


”Ennen tehtiin vain hienoja elokuvia, upeita Hollywood-spektaakkeleita joissa oli hieno puvustus, kunnon juoni ja dialogi….” – höpö höpö! Osattiin sitä kelvotonta kuraa tehdä ennenkin, vaikka suurin osa siitä on painunut armeliaasti unholaan. Oli ohjaajia kuten Russ Meyer, jotka herättivät omana aikanaan vahvaa pöyristymistä puritaanien parissa.  Herran ansiokkaasta tuotannosta poimimme patinoituneen läpimurtoteoksen Faster Pussycat…Kill, Kill! (ei virallista suomennusta mutta ehkä ”Nopeammin kissimirri – tapa, tapa!”), vuodelta 1965.

Mustavalkoinen tuotos alkaa kolmen paljastavasti pukeutuneen gogo-tanssijattaren kuolemaa halveksuvalla kilpa-ajolla avoautoilla Kalifornian aavikolla, mukaan sotketaan nuoripari ja vanha mies pyörätuolissaan sekä hänen komea mutta vähä-älyinen poikansa. Juoni on taaskin todellinen sekahedelmäsoppa, mutta ei sillä sinällään isoa merkitystä olekaan, sillä koko elokuvan varastaa tanssijoiden karate-kovanaama Varla (Tura Satana), joka omaa hillittömän kaula-aukon lisäksi todella tiukan asenteen eikä epäröi tapella tai peuhata muuten vaan kenen tahansa kanssa. Nykymittapuulla elokuva ei ole edes lievästi uskallettu, mutta 60-luvun standardit olivat toiset. Eniten närkästystä aikanaan kuitenkin lienee herättänyt Varlan rooli naisena jolle ei ryppyillä, ja Tura Satana nousikin jopa eräiden feministiryhmien ikoniksi.

Leffan pituus on 1 tunti ja 23 minuuttia. En tunne kovin montaa henkilöä jotka ovat jaksaneet rämpiä läpi koko elokuvan.

Mistä: Suoratoistotarjoajat pysyvät pitkän seipään mitan päässä tästä tavarasta. Youtube pelastaa meidät tälläkin kertaa portugaliksi tekstitetyllä versiollaan, valikoista kikkailemalla saa jonkinlaiset suomi-subitkin. 

Jaa artikkeli:
Perttu Paloheimo Lounea
Perttu Paloheimo
tuotepäällikkö, tiiminvetäjä
Puhelinnumero
029 707 0307
Sähköposti
perttu.paloheimo@lounea.fi
Tagit:
#elokuvat #sarjat #tvjaviihde #top5